Toivo

Toivo. Ylitsevuotava, ylianalyysia vaativa, raapiva, sisuksia kaapiva kapistus, jonka ihminen itse loi sitä palvoakseen jumalana miljardein joukossa.
Laboratoriorotat koukuttuvat kokaiiniveteen kun kaikki toivo on kadotettu, ei madon matoa kaverina, kaltereiden kehystämässä pyhässä tyhjässä.
Kun joka ässä on poissa hihasta, on kokaiini rotan ainoa kompromissi
toivoon.
Ei hauskanpitoon toivoa tarvita. Hauskinta pitää hetkessäeläjät ja hetkessä elää vain ne,
joilla on mennyt,
ja nykyisyys,
mutta ei tulevaa.
Kuule, ne vasta osaakin nauraa, jotka on kaiken kadottaneet,
kaverit,
toivon,
joilla ei enää ole mitään,
vain kalterit.
Ne nauraa, ehkä ontosti, kolkosti tai kohtalokkaasti
niinkuin muistotilaisuuksissa nauretaan, vainajan aikanaan kertomille kaskuille, mutta ne nauraa, kovaa.
Sen sijaan mulla, mulla on vielä toivoa, ei nauru oo mulle kilpi ja siksi mä pelkään. Mitä?, hoen itselleni, retorisesti, vähätellen, mutta vastaan silti: Pysähdystä.
Mä pelkään pysähdystä,
pysyvyyttä, pystymättömyyttä,
sitä sakkoa joka pakottaa mut rutiinin, ja siksi mä etsin, metsistä, meriltä ja soilta, suu kiinni mutta silmät auki sitä voimaa, joka saisi mun kehon soimaan, sallimusta ja sattuman oikkuja
satyyreilta,
jotta mun ei tarvitsisi pysähtyä.
Jotta mun ei tarvitsisi jäädä tähän kaikkeni nähtyä,
valua vakauteen ja oppia ulkoa riittävät reitit,
päivällistää päivällisaikaan saati sitten tietää mitä helvettiä oikein olen tekemässä, nyt tässä näin, elämässä.
Niinpä kun näin metsässä satyyreita, siellä niitä, rukoilin siunausta, ei päästämään mua pahasta, vaan johdattamaan kiusaukseen, jotta mä en olisi yksi niistä, jotka tyytyy, koska mä en etsi onnea vaan elämää.
Mutta.
Toivo.
Mulla on. Vielä. En litki kokaiinivettä tai kokaiiniveden korviketta, sillä mun häkissä on juoksupyörä, leluja ja rottakavereita.
Siis katso,
niin kauan kun häkki ei ole tyhjä, toivoa on

7,6 miljardia

Valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun
Hyvinvointi olkapäällä ja vatsan yli valuneena
Väkiluku tänään 7,6 miljardia
Kuulut globaalilla tasolla pieneen yläluokkaan
Aatelislapsiin
Tai vähintäänkin menestyviin kauppiaisiin
Menestyviin
Valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun
Hakemusten määrä ylitti odotukset
Emme osanneet varautua
Sinun ei tarvitse kamppailla eloonjääntisi puolesta
Darwin on puolellasi. Sinä selviät. Selviätkö?
Valinta ei kohdistunut sinuun. Miksi kohdistuisi? Todennäköisyys 0,00000000131578947. Pienempikin.
Et iloitse toisten kärsimyksestä.
Et iloitse toisten menestyksestä.
Robotti suorittaa rutiiniaan.
Sinä et ole robotti.
Scrollaat facebookia. Scrollaat scrollaat scrollaat. Luet muiden menestyksestä. Luet muiden kärsimyksestä. Luet arvonnasta. Unelmien arvonnasta.
Voit olla mitä ikinä haluat olla, jos vain koetat.
Googlaat mikä maailman väkiluku tänään on ja unohdut scrollaamaan scrollaamaan scrollaamaan.
Kolmas sääty syöttää lastaan kahdesti päivässä, niin kuin syö itsekin.
Se on vaan susta itestäs kii.

Helpotus

Väitän, että elämän suuria iloja on se, kun äiti halaa, ja se kun kipu lakkaa
Kun maailman turva suhun toivoa valaa
Ja kun burana alkaa vaikuttaa
Se aito aikuinen salaa kuiskii sun korvaan
Ja krapula ilta kahdeksalta viimein päästää ottestaan
Antaa apua säästä riippumatta, hiipumatta, tippumatta riippumatosta
Kun kouristelet tuskan tipat ohimoilla peiton alla inisten ja huomaat, ettei enää tarvikaan
Se on ohi, selvisit, voit jälleen hengittää
Olet palannut elävien kirjoihin
Eikä enää tarvitse kärsiä
Järsiä vapisevin hampain kynsiä ja sormien känsiä.
ja pelastus pitää susta huolta taas

Ehkä kaikki ihmiskunnan ongelmat johtuu siitä traumasta jonka jokainen sai syntyessään, kun revittiin kohdun turvasta kovaan maailmaan.

Jotkut sanoo, kuolemassa suurimman helpotuksen saa

Kaipuu

Kaipuu on kipu kohti kotia, kun istut autossa keskellä autiutta, pimeässä rännän räiskyessä tuulilasia vasten kuin ulkoavaruus ainakin, rauha pian päättyvästä, liian kauan kestäneestä kotimatkasta, kun se kohta on jo ohi.
Kaipuu on koulujen kevätpäivät, leffojen ja laiskottelun täyttämät, lyhyet ja liiankin leppoisat, ja syksyn sateen ja ruskan tuoksu, tuoreus, viehätys, nuorille vielä yllätys, ajanvietepuhti, tuhti allakka, alun tuntu, uusi alku.
Kaipuu on järvi peilityyni, superkuun kirkastama kesäyö, kaiku joka kuuluisi jos joku jotain puhuisi, mutta kukaan ei helähdä, on kaiho liian keveä
Ja se, kun talvi-illan täyttämä kautta maan tunnettu musiikki tunkeutuu yksinäisiin korviisi ja kaipaat, niin kaipaat jotakuta, sitä tiettyä, läheistäsi, joka ei ole tässä.