Kaipuu on kipu kohti kotia, kun istut autossa keskellä autiutta, pimeässä rännän räiskyessä tuulilasia vasten kuin ulkoavaruus ainakin, rauha pian päättyvästä, liian kauan kestäneestä kotimatkasta, kun se kohta on jo ohi.
Kaipuu on koulujen kevätpäivät, leffojen ja laiskottelun täyttämät, lyhyet ja liiankin leppoisat, ja syksyn sateen ja ruskan tuoksu, tuoreus, viehätys, nuorille vielä yllätys, ajanvietepuhti, tuhti allakka, alun tuntu, uusi alku.
Kaipuu on järvi peilityyni, superkuun kirkastama kesäyö, kaiku joka kuuluisi jos joku jotain puhuisi, mutta kukaan ei helähdä, on kaiho liian keveä
Ja se, kun talvi-illan täyttämä kautta maan tunnettu musiikki tunkeutuu yksinäisiin korviisi ja kaipaat, niin kaipaat jotakuta, sitä tiettyä, läheistäsi, joka ei ole tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti