Väitän, että elämän suuria iloja on se, kun äiti halaa, ja se kun kipu lakkaa
Kun maailman turva suhun toivoa valaa
Ja kun burana alkaa vaikuttaa
Se aito aikuinen salaa kuiskii sun korvaan
Ja krapula ilta kahdeksalta viimein päästää ottestaan
Antaa apua säästä riippumatta, hiipumatta, tippumatta riippumatosta
Kun kouristelet tuskan tipat ohimoilla peiton alla inisten ja huomaat, ettei enää tarvikaan
Se on ohi, selvisit, voit jälleen hengittää
Olet palannut elävien kirjoihin
Eikä enää tarvitse kärsiä
Järsiä vapisevin hampain kynsiä ja sormien känsiä.
ja pelastus pitää susta huolta taas
Ehkä kaikki ihmiskunnan ongelmat johtuu siitä traumasta jonka jokainen sai syntyessään, kun revittiin kohdun turvasta kovaan maailmaan.
Jotkut sanoo, kuolemassa suurimman helpotuksen saa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti