Piirrä mulle lohikäärme
tai piirrä minut
näinä syksyisinä ja vähän synkkinä päivinä sykkeeni nousee
täyttää olkapääni räiskyvillä rakeillaan
kyynärän pituisilla säikeillä, jotka leviävät sydämeen
ja säätävät sitkeyteni lämpötilaa
sillä minulla on kaipuu myrskyöihin ja salarakkaus kliseisiin
Pyydän, silitä solisluitani sillä sinä ymmärrät hienoimmankin intertekstuaalisen viittauksen Silitä, pitkin, painavin vedoin
kaada lumisadepallo ja minä katson kuinka uni valuu taiteeseesi
Minä rakastan romanttisia välähdyksiä totuudessa, vaikka välillä vähän niille naurankin
sillä todella tapahtuvat korkeat kalliot, kornit kaurapellot ja koskettavuus
käyvät maisemaan, jonka aion huijata elämäkertaani
Haluan huomata hyvyytesi, syvyytesi ja pystyvyytesi kun koetat ottaa minut osaksi keskustelua
ja jos tarjoat teen tai limonadin
peset turvaan vaahtovadin
ja autat hiljaa kun vielä nukun
minä kiinnityn tiukemmin, valoisammin vallitsevaan ajan pysähdykseen
ja jos piirrät minulle lohikäärmeen, tai magiaa
laulat ohimennessä väärän kappaleen
minä kiinnityn sinuun
tiukasti, valoisasti, vieläkin, ikiaikaan asti, toivottavasti
korvani on tahmea, mutta se johtuu vain siitä, että sinne meni kyynel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti